Mun sydäntä et pysty särkemään,
se on kivestä tehty ja sisällä jään.
Hetken surra saatan mut en itkemään jää
tää maailma pyörii vaan pyörimistään.

Saat kovasti yrittää,
silti onnistu et,
minä onnistun tässä,
tiedä se.

Päivä päivältä kauniimpi
hetki hetkeltä laihempi
hymy leveämpi
onnistumisen hetki.

Saavutin sen
olen onnellinen.
Ei tarvi huolehtii musta
tiedän sen.

muistan kun olin ihan pieni, silloin mun yks kaveri tokaisi mulle et läskit ei voi saada lapsia. se on totta. mut en mie lapsia haluakkaan. haluan vaan olla laiha ja kaunis satuprinsessa pinkissä paljettimekossaan.
kirjoitin tän runon joskus alkuaikoina kun aloin laihduttamaan:

Luut ja jäinen iho
jatkuva kylmyys
kirpeä omena ja vesilasi.

Olet kuin varjo

Unettomat yöt,
harhakuvat peilissä,
kylkiuihin liimautunut iho,
olet hento hiutale keiju

Olet pelottavan kaunis.
Pelkosi lumoaa.
Haluan olla kuin sinä.

Olet mielikuviani valtijatar kristalliunelma

Muut sanovat minun olevan sairas,
mutta he eivät nää sinua.
Eivät nää kuoleman kauneutta.

Mua ahistaa. tuntuu et mikään ei ole enää todellista. et seinät kaatuu päälle. oon oikeesti väsynyt. haluisin vaan et jotkut oikeesti ymmärtäs ja haluis auttaa ilman et ne heti ajattelee et ittepä olen tän ittelleni aiheuttanut. oon nyt kärvistelly tai itseasiassa elänyt kolme viikkoa alle 100kcal päivässä ja paino on tippunu ihan kivasti alas. koulu menee perseelleen, kun olen liian huonossa kunnossa kun en syö. Mut jotenkin rakastan tätä tunnetta. sitä et on nälkä ja et keho huutaa apua. silloin mie tiedän et mul on itsekuria ja et en ole turha. oon niin ylpee siitä et oon ennen joulua mun tavoitepanossa eli 39 kilossa ei siihen ole enää kuin paljon