nii joo

En ole koskaan sanonut olevani itserakas tai edes halunnut olla sellainen. Onko se itserakkautta jos haluaa edes vähän huomiota. Edes sillai et joku sanoisi kuinka hyvä olen jossakin tai että välittää. Ei ei edes niin vähän. Kaikki vaan niin ihkuttaa mun kaveria ja muita. Jopa oma isäni. ``katso tota a:ta.Se osaa piirtää. Miksi et voi sinäkin opetella. Olisi kiva jos olisit kuin hän. hän on niin ihana ja kiltti. Ajattele nyt vähän A:kin, se on masentunut. Älä sano sitä tai tätä. Vitut minuu enää kiinnostaa. Kaikki vaan on niin kilttejä sille heti kun se ajattelee et satuttaa itseään, mut musta ei välitetä haukutaan ja valitetaan vaan. Ei sillä, on se mullekkin tärkee, mut ei se ole yksin. miekin oon täällä.
No ei se mitään. Ei minua tarvi huomata. Olenhan koko ikäni ollut vain muiden sätkynukke ja aina kun mulla on ollut paha olla niin se on vaan ollut esitystä että saisin huomiota.....
Tänää oli poliaika. Vihaan mun psykaa. iha oikeasti. siis jakelee vaan samoja vanhoja esitteitä syömishäiriöstä, mitä on antanut mulle jo varmaan sata. Sit se toistelee et mun pitäs lopettaa, mut ei auta yhtään. Sit kun sanon sille, että olen yrittänyt yksin, mutta en pystynyt siihen. Ei mitään vastausta. Sama oli oastolla. Niiden oli pakko laittaa mut pakkohoitoon, mut ei sit auttanut muo mitenkään. Onneks muuutan sunnuntaina asumaan yksin. Kukaan ei valita mistään. Eikä musta tarvi välittää. Ei ne sitä kyl ole tehny tähän päivään mennessäkään. Saan ainakin luovuttaa ja laihtua niin että joskus ehkä sittenkin olen onnellinen.
Vittu että vihaan miehiä(sori paha kielenkäyttöni). tiesin et se petti mnuu. Ei voinnu myöntää. Haukku minut tiistaina lyttyyn. Huusin sille sit koko sen yön. Karjuin vaan ihan täyttä.
En ymmärrä yhtään. En käsitä. Tartuin sit vaan veitseen ja viilsin. Teki niin hyvää nähdä kuinka lämmin punainen veri virtaa paidan hihan läpi farkuille. En tuntuenu mitään. En mitääån. Se oli vaan vapauttavaa. Oisin niin halunnu kuolla, unohtaa ja päästä pois tästä helvetistä missä vallitsee anoreksia ja muu paska.

ei taas

otin eilen illalla monta unilääkettä. no kostain ihmeen syystä faijan piti tulla just silloin kotiin. no se huomas ja soitti ambulanssin. no sit sielt tulee kaks ihan hirveetä naista jotka matkalla sairaalaan vaan paasasi miten idiootti olen. sain siel vatsahuhtelun ja pääsin kotiin.
miksi vaan en voinut kuolla. miksi minun pitää jaksaa kärsiä täällä. teidän muiden on helppo sanoa,että paistaa se aurinko risukasaankin. te ette ymärrä te ette voi ymmärtää.
tää anoreksia ja muistot vie polttaa minut loppuun. nyt en enää jaksa. tartuin eilen veitsiin ja viilsin. viilsin ihan kunnolla ´jotta saisin muuta ajateltavaa. onnistuihan se hetkeksi mutta sitten taas kaikki paska palasi. olin eilen s:n luona. juteltiin muutama tunti aika sekavia asioita. mul oli kauhee ikävä häntä.
mun elämä vaan murtuu. j ei enää edes vastaa puheluihin. ja jos vastaa ni se on sen tytön luona. ei helvetti. siitä oli varmaan kiva romuttaa mun maailma. se ties et mie en kestäis tätä enää. se ties. valehtelikin vielä. vanotti että niin rakastaa ja haluaa pitää musta huolen ja sit ku me oltais muutettu ens sunnuntaina yhtee haminaan. se vannotti et autaa minuu syömään ja kattoo et syön. itse se halusi en edes pyytänyt. kaikki mitä se sanoi oli varmaan valetta. siitä on kiva varmaan romuttaa muiden maailma. mitä minus on että sen piti pettää. oon ruma tiedän sen. olenko tehnyt jotain miksi se niin teki?
mun niin tekis mieli taas viiltää. meidän ois j:n kanssa ollut tarkoitus mennnä yhdessä tallille katsomaan hevostani tänään. ahdistaa. painokin on noussut. nyt on hyvä syy alkaa laihduttaa. ei kukaan voi kieltää. täytän ens lauantaina 18. kukaan ei edes välitä olenko kuollut vai laihdutanko. haluisin olla laiha ja kaunis niin ettei kukaan pettäis minua. toisaalta olen kyllästynyt tähän helevetin paskaan maailmaan. maailmaan missä kukaan ei välitä, puhuu paskaa selän takana, pettää ja valehtelee. olisiko liian paljon toivottu jos edes joskus joku oikeasti välittäs ja halais. onko sellaisia ihmisiä jotka niin tekisi minulle. ei ole kaikilla on se facelimit jota ne hokee mulle ku yritän mennä juttelee. sit kaikki vaan nauraa ja haukkuu. olen liian ruma että kukaan ei halua minua. ei kukaan. ei se haittaa en kohta ole enää täällä. laitoin tavoitteekseni sen että olisin kuollut ennen syntymäpäivääni. se on helppoa. se pitäs vaan ajoittaa oikein. en ole mikään outo kun kerron sen tänne. mie vaan kirjoitan sen. ajatelkoot muut mitä tahtoo.
kuollessa ihminen unohtaa ja mie haluan unohtaa. kaikki. raiskaukset hyväksikäytöt ja anoreksian. en jaksa muistaa. haluan unohtaa niin etten koskaan muista mitään niin ettei mun tarvis olla täällä enää.

taas vuodatin muille mun ongelmista. ei ole pakko lukea jos ei kiinnosta. tää on kuitenkin joltai osin mun päiväkirja

no niin nyt se taas nähtiin

miten paskoja miehet osaa olla. kyse on siis poikaystävästäni ja entisestä tulevasta kihlatustani. niin mulle vannoi rakastavansa ja muuta mut sit. tänää aamulla soitti mulle ja kysyi miten mul menee ja kerto et se oli juonnu eilen illalla. no kysyin et tekikö se mitään ja niin vanno eittei. sit kun illala pääsen taas koneelle niin saan lukea facesta et se olikin pettänyt. sit soitan sille ja kysyn asiasta ni se valehtelee lisää. no viidentoista minuutin kuluttua soittaa takasin ja sanoo ettei voi valehdella mulle ja kertoo et oli pettänyt. eikä ollu ensimmäinen kerta. minu ei oikeesti kiinosta nyt mikää. tekis niin mieli viiltää noi ranteet auki tai ottaa enemmän noit unilääkkeitä. taas nähtii miten kaikki vihaa mua. miten mulle ei koskaan tapahdu mitään hyvää. sit kun tapahtuu niin se onkin vain kulissia. mitä järkee mun elämäl enää on. j oli koko mun elämä. se oli se joka sai minut luottamaan huomiseen ja syömään. nyt sekin petti ja lähti. kaikki romahti mun jalkojen alta. jos ei minusta kuulu enää pitkään aikaaan niin en varmaan ole enää täällä. mua ahdistaa niin vit....
millää ei ole enää merkitystä. ei ole väliä olemko kuollut. silloin ei minuu enää olis. ei tarvis kestää tätä paskaa maailmaa. eikä kenenkää tarvis katella mun rumaa naamaa. en jaksa. öitä

hei

olen taas unohtanut kirjoittaa tänne. pitää alkaa petraamaan tän kanssa. täs välis on tapahtunu kaikenlaista. olen laihtunut. siitä en tiedä ollakko iloinen vai ei. toisaalta mie haluan olla laiha ja kaunis, mut toissalta olen väsynyt tähän helvetin elämään.
oon miettiny jo kauan miten voisin tappaa itseni. sorruin taas viiltelemään. kukaan ei enää välitä, koska täytän kohta kahdeksantoista. haluisin et joku oikeesti välittäs ja kuuntelis. polillakaan kukaan e välitä muusta kuin rahasta. siellä ne vaan vittuilee ja pilkkaa mua. olen asennevammanen. helvetin kyllästynyt tähän elämään. mulla ei oikeesti ole mitään miksi elää.
rustaan noit runoi jotka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:
ahdistus ja tuska
mieli pikimusta
mieli tekee oksentaa
kun peilikuvaa katsahtaa
käteen puukko ja ranteeseen viilto
silmissä kyynelten suruinen kiilto
jänne poikki
valtimo katki
veri ruiskuu kattoon asti

tää on mun elämä,
eikä sillä väliä
et kuolenko nyt vai huomenna
sillä huominen ei ole enää kaukana



Tears falls on my cheek,
I feel so week,
No one who cares,
Only people who stares,
I wish I could leave for a while,
There's nothing to smile,
I think living is'nt my fate,
There's no reason for stay,
I am note the same "me",



Ja salaa ikkunasta
tuo tyttö heiluttaa
ei tiedä mitä tehdä
vain kättä hiljaa keinuttaa

Tyttö tuo pieni, hento
kaunis yöperhosen lento
taas kättään viiltää
kai parempaa edessä siintää

Eikä kukaan tajua tytön hätää,
taitavasti jälkensä peittää
ei kukaan tajua kurkistaa
mikä pinnan alla vallan saa

Yhtä päivänä ei tyttö enää kestä
vaikka koko elämä edessä
"HYPPÄÄ" sanoo ääni päässä
on tyttö nyt yksi enkeleistä

Enkelit hänestä nyt huolen pitää
nyt voi tyttö enkelisiivillä lentää
pilvenreunalta vilkuttaa saa
ei huolta huomisesta tarvitse kantaa

Enkelit kauniit lohtua suokaa
jo perhe ja ystävät huokaa
auttakaa jokaista hätää kärsivää
ettei tarvitsisi kenenkään nuoren elämäänsä päättää

-------------------------------------------------------

Katon peiliin ja mitä mä näänkään
tytön joka joutui liian paljon kärsimään
Uskoin joskus itseeni ja unelmiin
nyt jo kauan kauan sitten särkyneisiin

Pilvenreuna, se houkuttaa,
itsensä satuttaminen koukuttaa
viiltoja siistissä kauniissa rivissä
veitsenkärki kirkkaassa veressä
I used to be,
I am tired of hiding what I feel,
People don't see what I am, real.
Everyday I fake a smile,
It's the only way to survive,
I don't feel like living anymore,
I wish I could buy a new one at the store,
So much pain in my heart,
Starting a new day is too hard,
It's me against the world,
I feel just so cold,
No matter how hard i try,
I still fall down and cry,
Without feeling any calm,
Life is note life,
without feeling any love,
Life is note nice,
I don't know were I am going,
I don't know, what I am following,
I am so worthless,
I am so useless,
When all happyness is gone,
What we're living for anymore?,
I am too shy,
I am waiting for die,
I wish I could say "goodbye",
I know, no one would'nt even cry,
So WHY I am still here?,
There's nothing who could help me,
There's no "us" or "we",
It's just me.
And with all my sorrow,
With all my fear,
Can there be tomorrow?,
Can I found it near?
I don't want to lie, I want to be okay,
So, I haven't have to say "goodbye",
That would be the best way.