ahdistaa. nää tääl osastol ei laske mua edes ulos. syöttävät pään täytee vaan tarvittavia. viiltelin taas noin kuukauden tauon jälkeen kunnolla ja ei ku noi hoitajat ratsaa huoneen. mitä vittua. oon niin väsynyt ku en yöllä pysty nukkumaan ja rauhoittavat vaikuttavat. syömiset on menny perseelleen. pelkkä tummleipa ja maito plus salaattii. ei muuta. tarkotus ois täältä pois päästä ennen kesän alkua

no oon nytsit osastolla. pieleen menneen itsarin takia. taas. sanotaan suoraan et tää no yhtä helvettiä tämä elämä. olen kokenut millainen helvetti on. saan täällä jatkuvasti ahdistuskohtauksia ja kukaan ei huomaa. ketään täällä ei kiinnosta muu kuin raha. se on absoluttinen totuus. en ole jaksanut paljon tänne kirjoitella. ahdistaa. voi kun joku tulisi viereeni ja sanois et kaikki on hyvin nyt. joku kantais minut harteillaan taivaaseen, siellä en tuntisi mitään ja näkisin vihdoin sen valon. haluan levätä nukahtaa mutten koskaa herätä kuljen mustaa pimeää käytävää. ei ole valoa. siellä ovat van anoreksia ja arvet. Huudan: ottakaa minut! antakaa minun kuolla! antakaa minun huutaa, raivota ja ampukaa minut sitten, niin et pääsen pois täältä. rukoilen joka ilta, että joku antaisi kaiteen jolla kiivetä sinne missä on valoa.