ei taas

otin eilen illalla monta unilääkettä. no kostain ihmeen syystä faijan piti tulla just silloin kotiin. no se huomas ja soitti ambulanssin. no sit sielt tulee kaks ihan hirveetä naista jotka matkalla sairaalaan vaan paasasi miten idiootti olen. sain siel vatsahuhtelun ja pääsin kotiin.
miksi vaan en voinut kuolla. miksi minun pitää jaksaa kärsiä täällä. teidän muiden on helppo sanoa,että paistaa se aurinko risukasaankin. te ette ymärrä te ette voi ymmärtää.
tää anoreksia ja muistot vie polttaa minut loppuun. nyt en enää jaksa. tartuin eilen veitsiin ja viilsin. viilsin ihan kunnolla ´jotta saisin muuta ajateltavaa. onnistuihan se hetkeksi mutta sitten taas kaikki paska palasi. olin eilen s:n luona. juteltiin muutama tunti aika sekavia asioita. mul oli kauhee ikävä häntä.
mun elämä vaan murtuu. j ei enää edes vastaa puheluihin. ja jos vastaa ni se on sen tytön luona. ei helvetti. siitä oli varmaan kiva romuttaa mun maailma. se ties et mie en kestäis tätä enää. se ties. valehtelikin vielä. vanotti että niin rakastaa ja haluaa pitää musta huolen ja sit ku me oltais muutettu ens sunnuntaina yhtee haminaan. se vannotti et autaa minuu syömään ja kattoo et syön. itse se halusi en edes pyytänyt. kaikki mitä se sanoi oli varmaan valetta. siitä on kiva varmaan romuttaa muiden maailma. mitä minus on että sen piti pettää. oon ruma tiedän sen. olenko tehnyt jotain miksi se niin teki?
mun niin tekis mieli taas viiltää. meidän ois j:n kanssa ollut tarkoitus mennnä yhdessä tallille katsomaan hevostani tänään. ahdistaa. painokin on noussut. nyt on hyvä syy alkaa laihduttaa. ei kukaan voi kieltää. täytän ens lauantaina 18. kukaan ei edes välitä olenko kuollut vai laihdutanko. haluisin olla laiha ja kaunis niin ettei kukaan pettäis minua. toisaalta olen kyllästynyt tähän helevetin paskaan maailmaan. maailmaan missä kukaan ei välitä, puhuu paskaa selän takana, pettää ja valehtelee. olisiko liian paljon toivottu jos edes joskus joku oikeasti välittäs ja halais. onko sellaisia ihmisiä jotka niin tekisi minulle. ei ole kaikilla on se facelimit jota ne hokee mulle ku yritän mennä juttelee. sit kaikki vaan nauraa ja haukkuu. olen liian ruma että kukaan ei halua minua. ei kukaan. ei se haittaa en kohta ole enää täällä. laitoin tavoitteekseni sen että olisin kuollut ennen syntymäpäivääni. se on helppoa. se pitäs vaan ajoittaa oikein. en ole mikään outo kun kerron sen tänne. mie vaan kirjoitan sen. ajatelkoot muut mitä tahtoo.
kuollessa ihminen unohtaa ja mie haluan unohtaa. kaikki. raiskaukset hyväksikäytöt ja anoreksian. en jaksa muistaa. haluan unohtaa niin etten koskaan muista mitään niin ettei mun tarvis olla täällä enää.

taas vuodatin muille mun ongelmista. ei ole pakko lukea jos ei kiinnosta. tää on kuitenkin joltai osin mun päiväkirja