miten paskoja miehet osaa olla. kyse on siis poikaystävästäni ja entisestä tulevasta kihlatustani. niin mulle vannoi rakastavansa ja muuta mut sit. tänää aamulla soitti mulle ja kysyi miten mul menee ja kerto et se oli juonnu eilen illalla. no kysyin et tekikö se mitään ja niin vanno eittei. sit kun illala pääsen taas koneelle niin saan lukea facesta et se olikin pettänyt. sit soitan sille ja kysyn asiasta ni se valehtelee lisää. no viidentoista minuutin kuluttua soittaa takasin ja sanoo ettei voi valehdella mulle ja kertoo et oli pettänyt. eikä ollu ensimmäinen kerta. minu ei oikeesti kiinosta nyt mikää. tekis niin mieli viiltää noi ranteet auki tai ottaa enemmän noit unilääkkeitä. taas nähtii miten kaikki vihaa mua. miten mulle ei koskaan tapahdu mitään hyvää. sit kun tapahtuu niin se onkin vain kulissia. mitä järkee mun elämäl enää on. j oli koko mun elämä. se oli se joka sai minut luottamaan huomiseen ja syömään. nyt sekin petti ja lähti. kaikki romahti mun jalkojen alta. jos ei minusta kuulu enää pitkään aikaaan niin en varmaan ole enää täällä. mua ahdistaa niin vit....
millää ei ole enää merkitystä. ei ole väliä olemko kuollut. silloin ei minuu enää olis. ei tarvis kestää tätä paskaa maailmaa. eikä kenenkää tarvis katella mun rumaa naamaa. en jaksa. öitä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti