maanantai 24. lokakuuta 2011

helvetin kivaa pivää vaan.

on se niin kivaa kun oma iskä haistattaa koko ajan paskat ja haukkuu. sit kun sille sanoo siit takasin niin sit se vaan lyttää minut kasaa. nyt oon sille vaan läskipaska ja pelkkää ilmaa. se ei suostu enää tekee mitään. on kuulemma aivan sama syönkö ja kuolenko. no selvä asia tuli ihan saatanan selväksi. mitä syytä mul on enää edes yrittää parantua. ei mitään. siin taas nähtii miten ihanasti musta taas välitetään. tätä mä tarkoitin. kukaan ei välitä musta. ja se on ainut mitä mä pyydän. nyt tekis mieli oikeesti viiltää ja kunnolla ranne auki. millää ei oo enää mitään väliä. tätä tää on.
koht pitäs hoitajan tulla hakee mua sinne kouvolaan. taas joudun valehtelee et kaikki on ihan hyvin ja et ei oo mitään hätää. mä toivoivin vaan et kaikki ois hyvin ja et oikeesti voisin iloita asioista, mtu ei se niin mee.
kun jumala päättää et yks kärsii niin se kärsii myös koko ajan.
ei saa ees olla hetken rauhas. taas yks tuli huutaa mulle ovelle et oon kamala valehtelija kun pyysin tapaamista mun tukihenkilön kanssa.
tää päivä menee taas itkies ja syömättä. eli hyvää päivää mulle vaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti