Aamu alkoi taas ihanasti. Pääsin kotiin ehkä noin klo 12 aikaan ja sit suoraan vaa´alle. Taas oli tipunu yli kilo. olin onnellinen ja toisaalta en, koska haluan parantua ihan oikeasti. Kaikki tää anorektinen paska pilaa mun elämän. päivä on menny taas niin et söin lusikallisen perunamuussia, jonka sit oksensin kyl ulos. sit teki mieli mennä shoppailee ja sain sit haaviini uuden paidan, kaksi huivia, sukkahousut, koruja ja urheiluliivit ja rahaa ei menny kuin 50 euroo.
Vaihdoin myös nestarin merkiä kun toi entinen ei oikein tehonnu. täyttä paskaa koko lääke. polilla eivät edes välittäneet. no mkäs siinä sitten.
huomen pitäs mennä kotolan kanssa kouvolaan. ahistaa, koska tiedän et joudun siel syömään muiden nähden. vittu, miksi en vaan voi sanoo ei. kiva kuulla joka ilta ku iskä itkee et mitä mä teen itselleni ja sit mie taas villän, koska en osaa muuta kuin aiheuttaa paskaa muille. lopettaisin kyl tän anorektisen elämän jos se olis niin helvetin helppoa. oon itekkin ihan väsynyt. aamulla en jaksa nousta sängystä, koska olen itkenyt koko yön. ynm muut hiton oireet. ja sit on kiva viel tutee et kukaan ei oikeastaan välitä, vaikka paino on laskenu kandessa ja puolessa kuukaudessa melkein sen kaksikymmentä kiloa.

''But I know what it's like to want to die
how it hurts to smile,
how you try to fit in but you can't
and how you hurt yourself on the outside
to try to kill the thing on the inside''