Viikko jouluun. ei yhtään tunnu siltä. anteeksi kun en ole kirjoittanut, sillä olen ollut ja olen edelleen osastohoidossa. jouduin sinne pakkohoitoon, koska olin ollut syömättä neljä viikkoa. osastolla sitten jouduin letkuihin ja pakkko ruokintaan. nyt olen päässyt lomille.
ahdistavaa. ne vaan lihotaa minuu. oon nytkin jo hirvee hehtaari norsu.
syön ahdistukseen lääkkeitä. tällä hetkellä mulla menee lyrica,voxra,seroguel,tsopinox ja leponex ja tarvittavana opamox. mulle on laitettu ateriasuunnitelma ja anoreksianhoitosopimus. mikä on sinänsä outoa sillä siinä lukee etten sais tehdä mitään raskasta liikuntaa ja sit jos teen niin mun ruokia lisätään ja luvat lähtee. mut huomasin et jos teen niin ne ei tee sille mitään. ihan kuin ne ei edes välittäs.
lisäksi jouduin tekemään viralisen valituksen mun ensimmäisistä omahoitajista, niiden käyttäytymisestä. niiden mukaan mulla ei mitään ongelmaa ole ja et olen vaan ihan vitun asennevammanen ja lapsellinen.

illalla on sit kiva aina itkee kun ahistaa ja ällöttää. en pysty pitämään huoneessani isoja valoja enkä katsomaa peiliin ja suihkussa käyminen saa minut ahdistumaan ja oksentamaan. en jaksa tätä enää. haluun olla laiha ja kaunis, mutta haluan myös elää suht normaalisti. nyt en jaksa taistella tätä vastaan. olen liian väsynyt. tää anorektinen paska vie mun koko elämän. enkä usko et koskaan hyväksyä itseni.